Julkaistu Jätä kommentti

Pommitettu Suomi

Neuvostoliiton ilmavoimien iskut siviilikohteisiin eri puolilla Suomea järkyttivät maailmaa syvästi loppuvuonna 1939.

Pommitettu Suomi -suurteos kertoo, millaisella voimalla Neuvostoliitto viime sodissa pommitti Suomen kotialuetta, millaista tuhoa ilmahyökkäykset aiheuttivat ja kuinka suomalaiset puolustautuivat. Väestönsuojelua käsittelevä artikkeli taustoittaa, miten hyökkäyksiin oli varauduttu ja kuinka väestönsuojelua sotavuosina kehitettiin.

Sotahistorioitsijat Riku Kauhanen ja Olli Kleemola kertovat pommituksista monipuolisen lähdeaineiston pohjalta. Tietoa täydentävät aikalaiskokemukset. Tositarinat antavat välähdyksen tuhon yllättävyydestä, järkyttävyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Lähes kaksituhatta ihmistä menetti henkensä ja tuhannet vammautuivat kotialueen pommituksissa. Pommitettu Suomi -teos on omistettu kaikille suomalaisille, jotka joutuivat vuosina 1939–44 keskelle sodan hävitystä ja joiden elämän pommitukset rikkoivat.

Historian synkimmilläkin lehdillä voi nähdä todisteita myös ihmisen hyvyydestä. Kirjan kertomuksissa yksi suojaa tuntematonta lasta pomminsirpaleilta omalla kehollaan, toinen säntää palavaan kellariin etsimään eloonjääneitä, kolmas kiipeilee pommitetussa rappukäytävässä pudotusta uhmaten pelastaakseen loukkuun jääneitä haavoittuneita yläkerroksista. Hyökkäykset aseettomia siviilejä kohtaan yhdistivät suomalaiset auttamaan lähimmäistä ja puolustamaan vapautta.

Neuvostoilmavoimien terroripommitukset talvi- ja jatkosodassa olivat maanpuolustustahdon ja -taidon äärimmäinen koetus. Vastoin hyökkääjän odotuksia pommitukset vahvistivat Suomen puolustusta.

POMMITETTU SUOMI

400 sivua, 320 kuvaa

Tekstit Riku Kauhanen ja Olli Kleemola

Mitat 250 x 300 mm

Nahkaselkä pintein, kaksi lukunauhaa, hopeafoliointi etu- ja takakannessa sekä selässä

Painettu Porvoossa, ilmestyy toukokuussa 2022

Rajoitettu, numeroitu painos 1500 kappaletta,

tiedustelut info (at) amanita.fi tai 02 7489 500

Isbn 978-952-7319-07-9

Julkaistu

Suomen naisten sota

Ennen näkemättömän laaja kuva- ja tietoteos naisten elintärkeästä toiminnasta Suomen puolesta talvi- ja jatkosodassa 1939–44

Naisten järjestäytyminen sekä maanpuolustajien että sodasta kärsivien tueksi on talvisodan ihme siinä missä pienen köyhän armeijan kyky puolustautua hyökkäävää jättiläistä vastaan. 

Suomen naisten sota -suurteos on silmiä avaava kavalkadi rintaman sekä kotirintaman naisten usein unohdetusta merkityksestä Suomen selviytymiselle kohtalokkaina sotavuosina.

600-sivuisessa teoksessa on kolme artikkelikokonaisuutta:

Kaari Utrio taustoittaa artikkelissaan ’Uhrit ja toimijat’ naisten osaa Euroopan sodissa keskiajalta 2000-luvulle.

Sari Savikon artikkeli ’Kahdella rintamalla’ kertoo naisten ponnisteluista sota- sekä kotirintamalla tehtävälähtöisesti. Kuinka naiset kannattelivat puolustusvoimia ja yhteiskuntaa kasvattajina, hoivaajina, muonittajina, varustajina ja joka paikan puurtajina? Minkälaista henkistä vahvuutta ja tukea heiltä odotettiin ja vaadittiin?

Hanna Pukkila-Toivonen esittelee artikkelissaan ’Järjestötyössä’ keskeisiä järjestöjä, joiden riveissä naiset tekivät mittaamattoman määrän arvokasta vapaaehtoistyötä armeijan sekä sodasta kärsineiden hyväksi.

Naiset tekivät sotavuosina valtavasti isänmaan hyväksi, sekä palkattuina että palkatta. Työikäisiä naisia oli toista miljoonaa, ja valtaosa toimi poikkeusaikana useissa tehtävissä. Naiset sekä astuivat miesten tehtäviin että tekivät kahta kovemmin perinteisiä töitään mm. navetoissa, leivinuunien äärellä, elintarvike- ja tekstiilitehtaissa ja ompelimoissa. Monet puursivat kahta työtä: päivät toimivat siviili­ammatissa tai kotitilalla, illat tai yöt ahersivat vapaaehtoistyössä. Lisäksi nainen oli tavallisesti päävastuussa kodin ja lasten hoidosta. 

Eri järjestöjen naiset tekivät työtä rinnakkain työilloissa, talkoissa ja komennuksilla. Puolustusvoimia tukeviin tehtäviin osallistui sotavuosina ainakin 150 000 suomalaisnaista. Rintamajoukoissa työskenteli samanaikaisesti vähintään 20 000 naista koko talvi- ja jatko­sodan ajan. Esimerkiksi jatkosodan alussa puolustusvoimien palveluksessa oli noin 30 000 naista. Rintamalla olleista naisista arviolta 40 % oli lottia. Sotatoimialueella työskenteli myös sotilaskotisisaria, sairaanhoitajia, terveyssisaria, kätilöitä, diakonissoja ja SPR:n apusisaria sekä työvelvollisia ja muuta palkattua työvoimaa. Teoksen tekstit sekä kuvat nostavat esiin myös heidät sekä kotirintamanaiset.

pientilallinen – tehdastyöläinen – lotta – sotilaskotisisar – martta – maatalousnainen – työtyttö – apusisar asevelinainen – sairaanhoitaja – lääkäri – hammaslääkäri – opettaja – kotiapulainen – myymälänhoitaja kansanhuoltovirkailija – karjakko – raitiovaununkuljettaja – kokki – teologi – satamatyöläinen – talkoolainen – työvalmiusnainen – huoltoemäntä – sotakummi – kotitalousneuvoja – varainkerääjä – puhelunvälittäjä – postinkantaja – konttoristi – muurari – pesulatyöntekijä – ompelija – äiti – sisar – puoliso …

Jokainen nainen oli osa puolustusrintamaa. Ilman naisia ei Suomen armeija olisi pysynyt taistelukunnossa eikä kansa hengissä kohtalokkaina vuosina 1939–40 ja 1941–44. 


SUOMEN NAISTEN SOTA

600 sivua, 526 kuvaa

Tekstit Sari Savikko, Hanna Pukkila-Toivonen, Kaari Utrio

Mitat 250 x 300 mm

Nahkaselkä pintein, kaksi lukunauhaa, kultafoliointi etu- ja takakannessa sekä selässä

Painettu Porvoossa suomalaiselle paperille

Rajoitettu, numeroitu painos 2021 kappaletta

Isbn 978-952-7319-04-8

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä 02 7489500 tai info(a)amanita.fi

Julkaistu

TULI-ISKUJA

Tuli-iskuja – Suomen kenttätykistön tarina

Teos on suuri kokonaisesitys suomalaisen kenttätykistön kehityksestä aina aselajin synnystä 2020-luvulle. Erityisesti teoksessa painottuu tykistön merkitys sodissa vuosina 1918, 1939 ja 1941–45.

Riku Kauhanen johdattaa lukijan tykkien ja tykistön varhaisvaiheista ensimmäiseen maailmansotaan, Suomen sisällissotaan ja aikaan, jolloin tykistöaselaji  luotiin Suomen Puolustusvoimiin. Maamme oloihin soveltuvan tykistöstrategian luominen sekä aselajin monipuolinen kehittäminen osoittautuivat elintärkeiksi, kun Suomi talvella 1939–40 joutui puolustautumaan materiaalisesti ylivoimaista vihollista vastaan.

Kirjan toisessa osassa Riku Kauhanen kertoo kenttä­tykistön talvisodasta rintama-alueittain. Tykistö toimi varsin hajautetusti, joten painotus on sodan merkittävimmissä tapahtumissa. 

Olli Kleemola paneutuu jatkosodan kolmen pää­rintamasuunnan – Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan ja Itä-Karjalan – keskeisiin taisteluihin. Kleemola käsittelee artikkelissaan myös välirauhan aikaista kehitystä, tykistön elämää pitkän asemasotavaiheen aikana sekä tykistön toimintaa Lapin sodassa.

Tietokirjailija Hanna Pukkila-Toivonen kertoo kirjan neljännessä osassa suurista muutoksista, joita kenttätykistö on viimeisten yli puolen vuosisadan aikana käynyt läpi. Sopeutumista ovat vaatineet niin asevelvollisten määrän hurja kasvu kuin romahdus, upseeripula, talouslama sekä jatkuva tekninen kehitys ja merkittävät kalustohankinnat. 

Esimerkiksi Itä-Ukrainan sota on 2010-luvulla osoittanut, että informaatio­aikakaudella taistellaan yhä myös perinteiseen tapaan. Suomella on nyt läntisen Euroopan suurin tykistö: tuhat kenttätykkiä. Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko arvioi helmikuussa 2020, että Maavoimat on itsenäisyytemme ajan parhaassa kunnossa.

Mitat 250 x 300 mm, 496 sivua, noin 340 kuvaa

Artikkelit Riku Kauhanen, Olli Kleemola, Hanna Pukkila-Toivonen

Nahkaselkä pintein, kaksi lukunauhaa

Kultafoliointi selässä sekä etu- ja takakannessa

Painettu Porvoossa suomalaiselle paperille

isbn 978-952-7319-02-4

LOPPUUNMYYTY