Suomen kauneimmat kirkot

Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi ilmestynyt numeroitu suurteos on ylistys Suomen kirkoille, arvokkaimmalle rakennusperinnöllemme.

 

Kauneus on katsojan silmässä. Yhtä miellyttää keskiaikainen kivikirkko tai kotoisa puukirkko, toista puhuttelee korea jugendpyhäkkö, kolmas vaikuttuu valoisan modernista kappelista. Monelle kirkoista kaunein on oma kotikirkko.

Juhlateokseen on valikoitunut kuusikymmentä sykähdyttävää kirkkoa tai kappelia Fagervikistä Rovaniemelle ja Finströmistä Vuoksenniskalle. Rakennukset edustavat eri aikakausia ja kauneusihanteita. Valitsijaraadin eri alojen vaikuttajat ovat tutustuneet laajalti suomalaisiin kirkkoihin. Heidän esittämistään noin kahdestasadasta ehdotuksesta toimituskunta on valinnut maantieteellisesti ja tyylillisesti kattavan kokoelman pyhäkköjä: viisikymmentäkaksi luterilaista kirkkoa, neljä kappelia ja neljä ortodoksista kirkkoa.

Teoksen valokuvat ovat uusia ja useimmat on kuvattu tätä teosta varten. Ne todistavat, että edellisten sukupolvien perinnöstä on pidetty hyvää huolta. Modernit kirkot tulevat samalla tavalla olemaan korvaamaton osa meidän aikamme rakennusperintöä.

 

kirkkomock

Suomen kauneimmat kirkot

432 sivua, yli 200 kuvaa. Painettu Suomessa.

1517 numeroitua kappaletta uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi

Lue ESITE tästä

Kirkkojen valinta perustuu vapaamuotoisen asiantuntijaraadin ehdotuksiin. Raatiin kuuluivat (aakkosjärjestyksessä): Metropoliitta Ambrosius, toimittaja Markku Haapio, pastori Marianne Heikkilä, kirjailija Laila Hirvisaari, tutkija Marja Terttu Knapas, professori Riitta Konttinen, Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet, arkkipiispa Leo, taiteilija Vesa-Matti Loiri, arkkipiispa Kari Mäkinen, professori Riitta Nikula, pastori Hilkka Olkinuora, arkkipiispa emeritus Jukka Paarma, professori Juhani Pallasmaa, dosentti Osmo Pekonen ja kirjailija Kaari Utrio.

Kysy lisää tuotteesta

Jussi Jalonen: Vapaaehtoiset

Mikä saa suomalaisen vaarantamaan henkensä kaukaisella sotakentällä?

Jussi Jalosen uutuus Vapaaehtoiset antaa mielenkiintoisen perspektiivin ajankohtaiseen keskusteluun vierastaistelijoista. Jalonen tarkastelee suomalaisia vapaaehtoisia 1800-luvun alusta 1930-luvulle saakka. Kenraalina kuollut Carl Mauritz Martinau lähti Balkanille 1829 ja Suomen Punaisen Ristin retkikunta Abessinian sotaan 1936.

Vierastaistelijat ovat olleet vuoden 2013 alusta säännöllisesti EU:n neuvoston ja Eurooppa-neuvoston asialistalla. Tulevina vuosina todennäköisesti eurooppalaiset taistelijat matkustavat eri puolille maailmaa jihad-taisteluun. Palatessaan heistä voi tulla turvallisuusuhka EU:n sisällä.

Sotahistorioitsija tri Jussi Jalosen uutuuskirja Vapaaehtoiset tarjoaa perspektiiviä ajankohtaiseen vierastaistelija-ilmiöön.

–      Tähän asti jokainen suomalainen sukupolvi on tuottanut omat vapaaehtoisensa ja vierastaistelijansa. Pestautumisen kaukomailla käytyihin sotiin on ollut usein hyväksytty ja peräti olennainen osa sitä, mitä kutsumme suomalaisuudeksi. Itsenäisen Suomen puolustusvoimiakin olivat aikoinaan rakentamassa vieraan vallan armeijassa vapaaehtoisina palvelleet aktivistit, jääkärit, huomauttaa FT Jussi Jalonen.

”Pidän ansiokkaana sitä, että tekijä on nähnyt vaivaa esitelläkseen tapauksia, jotka eivät ole historiallisessa mielessä muistetuimpia. Teos tähdentää, että vapaaehtoisuutta on liittynyt muihinkin taisteluihin, kuten Krimin ja Turkin sotiin sekä ensimmäiseen maailmansotaan. Samalla Jalonen pohtii itse sotaa ja sen luonteen kehittymistä. Jalonen muistaa tekstinsä kaikissa vaiheissa ajallisen viitekehyksen ja puntaroi sen vaikutusta sekä sotaan että itse sodassa mukana olleisiin. Samalla hän tuo esiin, miten aikalaiset kokivat sodan, esimerkiksi Etiopian sodan tapauksessa. Vapaaehtoisen sotaretkeilyn aihe on aina ajankohtainen, siinä mielessä teos puolustaa hyvin paikkaansa ja sitä voisi lukea myös jännittävänä seikkailutarinana. Tutkimuksen myötä avautuu hiukan uusia näkökulmiakin. Harva tulee ajatelleeksi Martinauta Mannerheimin varhaisena edeltäjänä. Liikasen saama suosio oli osoitus siitä, että maassamme kaivattiin uusia kansallisia sankareita Suomen sodan (1808–09) veteraanien tilalle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Puolan sotilaallinen vahvuus Neuvosto-Venäjää vastaan tuntuu varsin yllättävältä siihen nähden, että lähes 20 vuotta myöhemmin maa vallattiin saksalais-neuvostoliittolaisin voimin muutamassa viikossa.”
-Aki Alanko, Tieteessä tapahtuu 1/2016

vapaaehtoisetpieni

Jussi Jalonen: Vapaaehtoiset

Amanita 2015

ISBN 978-952-5330-74-8

Myynti kirjakaupat, sh. 29,90 euroa