Sari Savikko : Kasvien taide

Suurteos botaanisen taiteen historiasta ja kasvitaulujen tekijöistä

Kasvien taide on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys botaanisten kuvien historiasta. Samalla se on ensimmäinen yhteiskuva suomalaisista tekijöistä puupiirtäjä Daniel Medelplanista von Wright -veljeksiin ja Ebba Masaliniin. Kirjan yli 400 kasvitaulua ja kukkamaalausta havainnollistavat, kuinka kasveja on eri aikoina kuvattu. Teksti kertoo, ketkä ja miksi kasveja kuvasivat ja millaisia haasteita botaanisen taiteen tekijät kohtasivat. Kasvien taide kertoo kasvien kuvaamisen kehityskaaren kronologisesti. Se nostaa esiin taitavimmat ja kiinnostavimmat taiteilijat ja hienoimmat kuvakokonaisuudet kautta aikain. Teoksessa huomioidaan myös kiinteä yhteys botaanisen taiteen ja asetelmamaalauksen välillä. Kuvituksena on varsinaisten kasvitaulujen ohella myös renessanssin ja 1600–1800-lukujen tärkeitä kasvimaalauksia. Suomalaisista taiteilijoista nostetaan esiin kukkamaalauksen uranuurtajat Fanny Lundahl-Sundblad ja Marga Toppelius-Kiseleff. Maalausten ja piirrosten ohella teoksessa on runsaasti kirjankuvitustaidetta. Vanhat kasviopilliset kuvat ovat keräilijöiden suosiossa ja inspiroivat monia suomalaisia taiteilijoita. Esimerkiksi Inari Krohn on kertonut innoittuneensa Maria Sibylla Merianin (1647–1716) teoksista. Kirjan uusimmat teokset ovat Maija Albrechtin grafiikan lehti Harmaa päivä (2012) ja Heikki Marilan öljymaalaus Kukat XXVI (2010).

Kasvikuvien kukoistusaika

Kasvit ovat vanhimpia taiteen koristeaiheita ja kuvauskohteita. Paleoliittisessa taiteessa kasvit ovat vielä harvinaisia, mutta maanviljelyksen myötä niiden kuvat yleistyvät. Muinaisen Egyptin hautamaalauksissa ja -reliefeissä kasveja on kuvattu jo sellaisella tarkkuudella, että niistä on mahdollista tunnistaa eri lajeja. Botaanista taidetta ovat piirrokset, maalaukset ja grafiikan lehdet, jotka pyrkivät kuvaamaan kasveja mahdollisimman todenmukaisesti. Botaanisen taiteen historia on paljon pitempi ja rikkaampi kuin pelkän asetelmamaalauksen ja perinteisten kukkamaalausten. Varhaiset kuvat kytkeytyivät lääkekasvikirjallisuuteen; aluksi käsikirjoituksiin ja 1400-luvulta lähtien painettuihin kirjoihin. Kirjapainotaidon ja kasvitieteen kehittyessä kuvitus runsastui ja jalostui. Tutkimusmatkat valtamerten takaisiin maihin paljastivat kasvien hätkähdyttävän monimuotoisuuden. Löydöt ikuistettiin nopeasti kuviksi. Eurooppalainen sivistyneistö harrasti luonnontieteitä antaumuksella. Kasvien ja niitä kuvaavien taideteosten sekä painokuvien keräily tuotti iloa ja oli samalla keino hallita tietotulvaa ja korostaa omaa sosiaalista ja taloudellista asemaa. Hienoimmat alan kuvakirjat olivat ylellisiä keräilykappaleita, joissa hyödynnettiin uusimpia grafiikan menetelmiä aikaa ja vaivaa säästämättä. Kasvitaulujen kukoistusaikaa olivat erityisesti 1700- ja 1800-luvut. Monet lahjakkaat taiteilijat erikoistuivat silloin kasviopillisiin kuviin ja botaanista taidetta tehtiin runsaasti.

Maalauksia ja kuvitustaidetta

Kasviopillisia kuvia ei suinkaan valmistettu vain tutkijoille. Valtaosa botaanisesta taiteesta suunnattiin myös varakkaille taiteenystäville ja keräilijöille, amatööribotanisteille, lääkäreille ja puutarhaharrastajille. Kuninkaallisissa taidegallerioissa kasviopilliset kuvat olivat tasavertaisia taideteoksia maalaus- ja veistotaiteen rinnalla. Suomessa tämäkin taiteen laji on nuori. Suomalainen botaaninen taide ja kukkamaalaus syntyivät 1800-luvulla. Botaanisen taiteen tekijät saivat vaikutteita asetelmamaalareilta; toisaalta botaaniset kuvat olivat välttämättömiä kukkamaalareille. Kasvien vanhat painokuvat vastaavat valmistustavaltaan nykyajan taidegrafiikkaa. Kaikki työvaiheet pergamentin tai paperin valmistuksesta kuvien värittämiseen tehtiin käsityönä. Painosmäärät olivat yleensä pieniä, vähimmillään parikymmentä kappaletta. Enimmillään yhtä kuvaa oli tekemässä puolenkymmentä taiteilijaa ja käsityöläistä. Taiteilija maalasi kasvin ad vivum eli elävää mallia tutkien. Piirtäjä sommitteli aiheen painokuvaksi. Kaivertaja tai piirtäjä valmisti painolaatan. Painaja painoi ja värittäjä väritti. Käsin tehty väritys takaa sen, että kahta samanlaista vedosta ei ole. Muutamat taiteilijat kaiversivat itse teoksensa. Jotkut, kuten Pierre Joseph Redouté, myös kehittelivät grafiikan menetelmiä, niin että ne soveltuivat mahdollisimman hyvin juuri kasvien kuvaamiseen. Kasvitaulujen pohjana olleita alkuperäisteoksia, yleensä vesivärimaalauksia, on säilynyt yllättävän runsaasti. Osa niistä on verrattoman taidokkaita, mutta osa on selvästi luonnoksia grafiikan lehtiä varten. Maalaus saattaa olla liimattu kokoon erillisistä osista. Siihen on ehkä kirjoitettu ohjeita myöhempiä työvaiheita varten. Kasvien taide -suurteoksen lukija voi ensi kertaa vertailla esimerkiksi kahta Svensk botanik -teoksessa julkaistua kasvikuvaa niiden pohjana olleisiin akvarelleihin (jotka nykyään ovat Kungliga Vetenskapsakademien kokoelmissa).

Kasvien taide sisältää teoksia mm. seuraavilta taitelijoilta:

Maija Albrecht
Ferdinand ja Franz Bauer
Elizabeth Blackwell
Ambrosius Bosschaert vanhempi
Sandro Botticelli
Jan Brueghel vanhempi
Mark Catesby
Barbara Regina Dietzsch
Albrecht Dürer
Albert Edelfelt
Georg Ehret
Giovanna Garzoni
Hugo van der Goes
Jan ja Jacobus van Huysum
David Kandell
Marga Toppelius-Kiseleff
Lars Levi Laestadius
Jacques Le Moyne
Amelie Lundahl
Heikki Marila
Ebba Masalin
Daniel Medelplan
Maria Sibylla Merian
Abraham Mignon
Mario Nuzzi
Jan van Os
JohanWilhelm Palmstruch
August Pfeiffer
Pierre-Joseph Redouté
Nicolas Robert
Rachel van Ruysch
James Sowerby
Fanny Sundblad (naim. Lundahl-Sundblad)
Robinet Testard
Robert John Thornton
Pierre Vallet
Leonardo da Vinci
Hans Weiditz
Maria Wiik
Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright

Sari Savikko: Kasvien taide
456 sivua, 415 kuvaa
Nahkaselkä, pinteet, lukunauha
Kannessa kultafoliopainatus, kohdelakka ja samettilaminointi
Takakansi kluuttia, foliopainatus Taidepainopaperi 170 g
Painettu Suomessa, suomalaiselle paperille
Rajattu painos: 1500 numeroitua kappaletta
Isbn 978-952-5330-47-2

Kysy lisää tuotteesta