Mikä saa suomalaisen vaarantamaan henkensä kaukaisella sotakentällä?
Jussi Jalosen uutuus Vapaaehtoiset antaa mielenkiintoisen perspektiivin ajankohtaiseen keskusteluun vierastaistelijoista. Jalonen tarkastelee suomalaisia vapaaehtoisia 1800-luvun alusta 1930-luvulle saakka. Kenraalina kuollut Carl Mauritz Martinau lähti Balkanille 1829 ja Suomen Punaisen Ristin retkikunta Abessinian sotaan 1936.
Vierastaistelijat ovat olleet vuoden 2013 alusta säännöllisesti EU:n neuvoston ja Eurooppa-neuvoston asialistalla. Tulevina vuosina todennäköisesti eurooppalaiset taistelijat matkustavat eri puolille maailmaa jihad-taisteluun. Palatessaan heistä voi tulla turvallisuusuhka EU:n sisällä.
Sotahistorioitsija tri Jussi Jalosen uutuuskirja Vapaaehtoiset tarjoaa perspektiiviä ajankohtaiseen vierastaistelija-ilmiöön.
– Tähän asti jokainen suomalainen sukupolvi on tuottanut omat vapaaehtoisensa ja vierastaistelijansa. Pestautumisen kaukomailla käytyihin sotiin on ollut usein hyväksytty ja peräti olennainen osa sitä, mitä kutsumme suomalaisuudeksi. Itsenäisen Suomen puolustusvoimiakin olivat aikoinaan rakentamassa vieraan vallan armeijassa vapaaehtoisina palvelleet aktivistit, jääkärit, huomauttaa FT Jussi Jalonen.
”Pidän ansiokkaana sitä, että tekijä on nähnyt vaivaa esitelläkseen tapauksia, jotka eivät ole historiallisessa mielessä muistetuimpia. Teos tähdentää, että vapaaehtoisuutta on liittynyt muihinkin taisteluihin, kuten Krimin ja Turkin sotiin sekä ensimmäiseen maailmansotaan. Samalla Jalonen pohtii itse sotaa ja sen luonteen kehittymistä. Jalonen muistaa tekstinsä kaikissa vaiheissa ajallisen viitekehyksen ja puntaroi sen vaikutusta sekä sotaan että itse sodassa mukana olleisiin. Samalla hän tuo esiin, miten aikalaiset kokivat sodan, esimerkiksi Etiopian sodan tapauksessa. Vapaaehtoisen sotaretkeilyn aihe on aina ajankohtainen, siinä mielessä teos puolustaa hyvin paikkaansa ja sitä voisi lukea myös jännittävänä seikkailutarinana. Tutkimuksen myötä avautuu hiukan uusia näkökulmiakin. Harva tulee ajatelleeksi Martinauta Mannerheimin varhaisena edeltäjänä. Liikasen saama suosio oli osoitus siitä, että maassamme kaivattiin uusia kansallisia sankareita Suomen sodan (1808–09) veteraanien tilalle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Puolan sotilaallinen vahvuus Neuvosto-Venäjää vastaan tuntuu varsin yllättävältä siihen nähden, että lähes 20 vuotta myöhemmin maa vallattiin saksalais-neuvostoliittolaisin voimin muutamassa viikossa.”
-Aki Alanko, Tieteessä tapahtuu 1/2016
Jussi Jalonen: Vapaaehtoiset
Amanita 2015
ISBN 978-952-5330-74-8
Myynti kirjakaupat, sh. 29,90 euroa