Julkaistu

Ylipäällikön päiväkäskyt ja Mikko Karjalainen Ylellä

Venäjän armeijan kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheim ei ollut suomalaiselle suojeluskuntalaiselle tuttu vuonna 1918, kun tämä otti joukot komentoonsa.

Heti alusta alkaen Mannerheim ryhtyi luomaan voimakasta kuvaa itsestään. Sotahistorian dosentti Mikko Karjalainen on kirjassaan Ylipäällikön päiväkäskyt (Amanita 2015) analysoinut päiväkäskyjen sisältöä.

– On varmasti inhimillistä, että jokainen sotapäällikkö haluaa päiväkäskyillään antaa itsestään myönteisen kuvan. Jos katsotaan vuotta 1918, on selvää, että näiden päiväkäskyjen informaatio oli se keskeisin asia, jonka Mannerheim halusi joukoilleen tuoda esiin liittyen joukkojen organisointiin, joukkojen johtamiseen ja niin edelleen, sanoo Karjalainen.
Päiväkäskyissä määrättiin joukkojen rakenteesta ja ryhmityksistä, kerrottiin ylennyksistä ja kaatuneista. Mutta heti alusta alkaen Mannerheim loi niissä myös henkeä suomalaisiin. Niistä pystyy jälkikäteen lukemaan ristiriidan, joka ylipäälliköllä ja senaatilla oli suhteessa saksalaisten osallistumiseen vuoden 1918 sotaan Suomessa.

Mannerheim olisi halunnut sotia vain suomalaisvoimin.

– Voidaan sanoa näin anakronisesti eli jälkeenpäin tulkiten, että tutkija näkee nämä ristiriidat hyvin paljon helpommin vuosikymmenten jälkeen, rivisuojeluskuntalainen ei varmastikaan lukenut Mannerheimin päiväkäskyä sillä tavoin vaan hän luki sen sisällön mitä niissä on, pohtii sotahistorioitsija Mikko Karjalainen.

 

Lue koko juttu täältä

Julkaistu

Ylipäällikön päiväkäskyt – ainutlaatuinen suurteos

Ylipäällkön päiväkäskyt

Mannerheim rakensi päiväkäskyillään armeijan ja yhdisti kansan.

Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim rohkaisi päiväkäskyillään suomalaisia sotilaita ja kotirintamaa ankarina aikoina. Päiväkäskyt olivat tärkeä väline puolustusvoimia rakennettaessa ja lujitettaessa. Päiväkäskyissään marsalkka jakoi julkisesti niin kiitokset kuin nuhteet.

Ainutlaatuinen suurteos sisältää 112 valikoitua ylipäällikön päiväkäskyä vuosilta 1918 ja 1939–44. Sotahistorian tutkija, ft Mikko Karjalaisen asiantunteva teksti ja teoksen runsas kuvitus kertovat kuhunkin käskyyn liittyvistä tapahtumista ja taustoista.

Mikko Karjalainen: Ylipäällikön päiväkäskyt
448 sivua, n. 250 kuvaa. Painettu Suomessa.
Monitasokohopainatus kannessa, foliointi edessä, selässä ja takana.
Nahkaselkä pinteineen, satiinilakkaus kannessa. Lukunauha.
1944 numeroitua kappaletta

LOPPUUNMYYTY

Armeijan päämäärä on saavutettu. Maamme on vapaa.

Numeroimaton päiväkäsky voitonparaatin päivänä 16.5.1918

Karjalaisen ja kustantajan idea päiväkäskyjen julkaisemisesta ja selittämisestä on loistava. -Kauppalehti

Kirja on helppolukuinen ja erittäin upeasti taitettu. Kirjan ulkoasu, kuvitus ja taitto edustavat niin kutsuttujen juhlakirjojen kärkipäätä. Tietokirjoille ja tutkimuksille tyypilliset lähdeviitteet on sijoitettu kirjan loppuun. Viitteiden avulla selviää kirjoittajan perehtyneisyys aiheeseen ja erityisesti marsalkka Mannerheimiin. Kirjan ja kirjoittajan tieteellinen ote lisäävät teoksen käytettävyyttä perusesityksen lisäksi myös sotahistorian jatkotutkimuksissa.
-Sotilasaikakauslehti

Lataa esite tästä!

Julkaistu

Kaari Utriolle Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto

Suomen Kirjailijaliiton elämäntyöpalkinnot jaettiin sunnuntaina 5.10. Turun Kirjamessuilla. Kirjailijaliiton 10 000 euron suuruinen tunnustuspalkinto jaettiin Kaari Utriolle ja 7 000 euron suuruinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden Tirlittan-palkinto Jorma Ranivaaralle. Lämpimät onnittelut palkinnonsaajille!

Kaari Utrio on yksi Suomen luetuimmista, monipuolisimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista, jonka ura alkoi jo vuonna 1968. Alusta pitäen lukija on voinut luottaa siihen, että fiktion kehyksenä oleva maailma on yksityiskohtia myöten todenmukainen, erityisenä painopisteenään naisen ja perheen asema ja olosuhteet.
Kaari Utrio toimi Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa 1987 – 1991 ja valtion kirjallisuustoimikunnassa 1982-1988. Utrio on saanut mm. valtion kirjallisuuspalkinnon 1973, Pro Finlandia –mitalin 1993, Marja-Liisa Vartio –palkinnon 1998 sekä WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon 2011. Taiteilijaprofessorina hän toimi 1995 – 2000.

Kirjailijaliiton tunnustuspalkintoa on jaettu vuodesta 1949 ja Tirlittan-palkintoa vuodesta 1993 asti.